Kolumni: Lyhyesti taseen ulkopuolisista sitoumuksista

Jussi Parviainen

Jokaisella yhtiöllä on sen koosta riippumatta neljä asiaa;

1. Talous

2. Tavat toimia

3. Pitkän aikavälin näkymä/suunnitelma

4. Lyhyen aikavälin näkymä/suunnitelma

Jatkuvasti muutoksessa elävä ympäristö johtaa siihen, että on yhä

hankalampaa nähdä aiempaa kauemmaksi.

Maailmassa, jossa yhä useampi asia vaikuttaa jo keksityltä ja kaupallistetulta,

tavoista toimia tulee aiempaa merkittävämpi kilpailukyvyn keino.

Turvallisuudentunnetta kassavirtabudjetista

On tavallista, että yritykset hahmottavat, suunnittelevat ja johtavat talouttaan

kassavirtabudjetin avulla. Sen avulla yritystä voidaan johtaa hyvinkin

tehokkaasti ja tuloksellisesti.

Kassavirtabudjetti on erittäin hyvä työkalu seuraavien ehtojen täyttyessä:

1. On olemassa perusteltu näkemys tulevaisuuden liikevaihdosta ja sen

aikaansaamiseen vaadittuihin toimiin on sitouduttu[1]

2. On olemassa kokemusta saatavakannan kotiutumisesta siten, että myös

aitoa toteutunutta tietoa mahdollisista maksuviiveistä saadaan

saatavienkiertonopeuden laskemiseksi rikastamaan liikevaihtotietoja[2]

3. Kulupuoli on budjetoitu, siihen on otettu tietty yllätyskerroin mukaan ja

laadittuun budjettiin on sitouduttu yrityksen ylintä johtoa myöten.

Kassavirtabudjetin luoma turvallisuudentunne järkkyy kun yksikin näistä

ehdoista ei täyty. Toisin sanoen jos kaavasta poiketaan mistä tahansa syystä –

esimerkiksi odottamattomalla tavalla pitkittyneiden maksuaikojen johdosta –

kassavirtabudjetti muuttuu hetkessä ”näin se menee”- näkemyksestä ”näin

sen oli ajateltu menevän” -näkemykseksi. Poikkeama yhdessä kaavassa riittää,

joskaan yksi poikkeama ei välttämättä muuta koko budjettia kelvottomaksi.

Riippuu tietenkin ihan yrityksestä ja sen tavoista toimia, kuinka suuren

paineen operatiiviselle toiminnalle tuhannen, kymmenen tuhannen tai sadan

tuhannen euron puuttuminen aiheuttaa.

Budjetoitiinko me todellakin negari?

En ole ollut riittävästi (lue: lainkaan) esimerkiksi pörssiyhtiöiden

talousosastoilla voidakseni sanoa varmuudella asiaan johtaneita syitä, mutta

on helppo kuvitella negatiivisen tulosvaroituksen olevan luontainen johdanto

siihen, että jokin kaavassa hajosi.

Ei välttämättä peruuttamattomasti tai muutenkaan niin, että asiasta tarvitsisi

olla rikastavamman tiedon[3] valossa kovasti huolissaan, mutta kuitenkin niin,

että tiedonantovelvollisuus täyttyy.

Pidetään mielessä, että kirjanpidon antama tieto taloudesta – tarvitsee sitä

sitten julkisesti ilmoittaa tai ei – on hetken otos. Toisella hetkellä otos voi

näyttää melko erilaiselta.

Miten budjetoidaan se, mikä tiedetään, mutta mitä ei nähdä?

Niin historia kuin tulevaisuuskin – koko elämä, jos syvällisiksi halutaan ruveta

– on kokoelma hetken otoksia. Emme voi vaikuttaa etukäteen kaikkiin hetken

otoksiin, mutta suureen osaan voimme ja yrityksen talouden näkökulmasta

taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin voidaan vaikuttaa paljonkin etukäteen.

Huomaa, että kyse on nimenomaan sitoumuksista, ei velasta.

Sitoumuksia, ei varsinaista velkaa

Nyt joku voi ihmetellä mitä taseen ulkopuolisia sitoumuksia yhtiöllä voisi olla.

Kaikki ulkopuolinen pääoma ja velathan ilmenevät taseesta.

Lyhyt vastaus: vaikka mitä ja vaikka kuinka suuria.

Kaveriksi seuraa hieman pidempi ja perustellumpi vastaus, jossa käytän

esimerkkinä Aalto-yliopiston rahoituksen professorin, Vesa Puttosen keynotepuhetta

keväältä 2019[4].

Vesa kertoo pähkinänkuoressa valtiontaloudesta ja sen taseen ulkopuolisista

sitoumuksista, tässä tapauksessa eläkemaksuista. Vesan mukaan

suomalaisten eläkevarallisuus on luokkaa 200mrd euroa, joka on

ns.jemmassa.

Vastaavasti luvatut eläkkeet ovat luokkaa 700mrd euroa, eli aika paljon

enemmän kuin jemmattu fyffe.

Hätä ei ole vielä tämän näköinen, koska kukaan ei ole ns.ovella kärkkymässä

kumpaakaan noista summista kokonaisuudessaan maksuun per seuraava

pankkipäivä. Kyse on lopulta periaatetason linjanvedosta, joka näyttäytyy

valtiontaloudessa taseen ulkopuolisena sitoumuksena.

Vesan mukaan on lähdetty siitä, että me olemme luoneet eläkejärjestelmän,

joka toimii tietyllä tavalla, jonne kerääntyy tietyin edellytyksin kassaan

maksuja ja vastaavasti toisin edellytyksin kassasta maksuja. Rahavirta on koko

ajan kahdensuuntainen.

On siis lähdetty siitä linjanvedosta liikkeelle, että kun eläkejärjestelmä on

kerran luotu, sen on tarkoitus hyödyttää toistaiseksi määräämättömällä

aikahorisontilla sen piiriin kuuluvia kansalaisia. Toisin sanoen 30 tai 50 vuoden

päästä eläkkeelle jäävät alkavat nostaa eläkejärjestelmästä varoja siinä missä

tänään eläkkeelle jäävätkin.

On olemassa lupaus maksuista.

Ja on jokaisen eläkejärjestelmän kassaan maksuvuorossa olevan asia

huolehtia siitä, että ainakin omalla kohdalla tilit jotenkuten täsmäisivät siinä

kohtaa kun vuoro vaihtuu kassasta saantipuolelle.

Millaisen sitoumuksen tänään tehtävä sopimus muodostaa

tulevaisuudessa?

Tämän yhteys yhtiön talouteen?

Yksinkertaista.

Yhtiö tekee jatkuvasti erilaisia sopimuksia ja erilaisia linjanvetoja. Tällaisia

voivat olla vaikkapa arkisina esimerkkeinä palkkio- ja bonusmallit. Yhtiö

saattaa myös olla positioinut itsensä esimerkiksi ylemmän keskiluokan

palveluntarjoajaksi, jolloin on luonnollista, että asioiden täytyy vedota siihen

kohderyhmään, joka johtaa siihen, että asioiden täytyy näyttää tietynlaiselta.

Ja tietynlaiselta näyttäminen maksaa vuodessa enemmän kuin jonkin

toisenlaiselta näyttäminen.

Molemmissa linjanvedoissa – niin palkkiomalleissa kuin brändiä rakentavissa

päätöksissä – on tärkeää ymmärtää, että usein on jatkettava valitulla linjalla,

jotta pidemmän aikavälin visio saavutettaisiin.

Ihmisluonnolle on tulonhankkimisasioissa tyypillistä ”pitäytyä vastauksessa”

eli lähteä siitä, että tällä mennään ja ainakaan alaspäin tässä ei oikein

mielellään jousteta. Täysin ymmärrettävää.

Samoin on tyypillistä, että jos ihminen opetetaan johonkin käytäntöön, hän

olettaa sen olevan muuttumaton eikä ole välttämättä kiinnostunut siitä,

muuttuivatko käytännön ylläpitämisen kustannukset. Jos

brändinrakennukseen on esimerkiksi kuulunut vuosittaiset, näyttävät juhlat

Katajanokalla, on syytä ottaa huomioon, että sidosryhmät tekevät

johtopäätöksiä, mikäli juhlat ovatkin Hervannassa.

Erilaisilla ihmisillä on luonnollisesti erilaisia suunnitelmia, tarpeita,

näkemyksiä, odotuksia ja ennen kaikkea realiteetteja.

Tänään palkattu 21- vuotias voi hyvin olla yhtiön seuraava toimitusjohtaja

parin vuosikymmenen päästä, joskin tilastollisesti todennäköistä se ei kenties

ole. Kyseinen henkilö luultavasti sijoittuu vielä johonkin toiseenkin yhtiöön

työuransa aikana.

Vastaavasti tänään palkattu 45-vuotias saattaa hyvinkin ajatella saaneensa

työpaikan, jonka kanssa on mahdollista elää ja kehittyä siihen asti, kunnes se

eläkejärjestelmä muuttuu pääasialliseksi tulonlähteeksi.

Kummallekin maksetaan palkkaa ja jos lähdetään siitä, että niin tehdään

toistaiseksi, sitten niin myös tehdään toistaiseksi.

Osapuolten välille syntyi sitoumus, joka saattaa vaikuttaa kummankin

taseeseen vielä vuosikymmenenkin päästä vaikka arjen johtaminen voi

keskittyä ensi kuukauteen.

Pysyvyyttä kristallipalloon katsomisen sijaan

Luonnollisesti mitä pidemmäksi aikaväli muuttuu, sitä enemmän eri tekijöiden

muutosmahdollisuuksia janalle alkaa mahtua.

Esimerkiksi isoon kuvaan vaikuttava lainsäädäntö ja sen mahdolliset

muutokset ovat jotain, jota kovinkaan juridiikan ammattilainen ei voi

ennustaa edes viiden vuoden päähän.

Toisaalta taas, on perusteltua ajatella, että mitä isomman mittaluokan

muutoksista olisi kyse, sen varovaisempia myös lainsäätäjät olisivat niihin

kajoamaan, koska kerrannaisvaikutuksia ei otettaisi kentällä tervetulleina

vastaan.

Kiteytetysti; taseen ulkopuoliset sitoumukset huomioimalla saat lisää

näkemystä talousjohtamiseen myös hyvin pitkän aikavälin näkökulmasta,

koska johdat vähintäänkin ihmisten mielikuvia.

Ja kuten kaikki tiedämme, mielikuvat johtavat meitä ihmisiä.

Kirjoittaja on Uhma Oy:n talousjohtaja.

Kirjoitus on alunperin julkaistu Uhma Oy:n blogissa 18.1.2021


[1] Perusteluja on aina erilaisia ja ainoastaan aika kertoo mikä perustelu oli lopulta varteenotettava. Perustellulla

tarkoitan tässä yhteydessä ”from my stetson” -tilanteesta pykälän kestävämmin perusteltua arviota

[2] Kokemukseksi voidaan laskea tässä yhteydessä saatavilla olevat tiedot myös toimialalle (esim.koulutus tai

autokorjaamo) ja/tai asiakaskunnalle (esim.B2B/B2C) tyypilliset saatavienkiertoajat. Mikäli on vaikea muodostaa

keskiarvoa, voi aina käyttää tarkoituksellisen pitkää saatavankiertoaikaa tuodakseen kassavirtabudjettia lähemmäksi

mahdollisia huonoja skenaarioita.

[3] Rikastavaa tietoa voi olla vaikkapa toimialalle tyypillinen syklisyys; tulosvaroitus on pakko antaa vaikka tiedettäisiin,

että tilanne on aivan toinen kuukauden päästä.

[4] https://www.youtube.com/watch?v=YDqdHqI4IL8