Jussi Parviainen
Jokaisella yhtiöllä on sen koosta riippumatta neljä asiaa;
1. Talous
2. Tavat toimia
3. Pitkän aikavälin näkymä/suunnitelma
4. Lyhyen aikavälin näkymä/suunnitelma
Jatkuvasti muutoksessa elävä ympäristö johtaa siihen, että on yhä
hankalampaa nähdä aiempaa kauemmaksi.
Maailmassa, jossa yhä useampi asia vaikuttaa jo keksityltä ja kaupallistetulta,
tavoista toimia tulee aiempaa merkittävämpi kilpailukyvyn keino.
Turvallisuudentunnetta kassavirtabudjetista
On tavallista, että yritykset hahmottavat, suunnittelevat ja johtavat talouttaan
kassavirtabudjetin avulla. Sen avulla yritystä voidaan johtaa hyvinkin
tehokkaasti ja tuloksellisesti.
Kassavirtabudjetti on erittäin hyvä työkalu seuraavien ehtojen täyttyessä:
1. On olemassa perusteltu näkemys tulevaisuuden liikevaihdosta ja sen
aikaansaamiseen vaadittuihin toimiin on sitouduttu[1]
2. On olemassa kokemusta saatavakannan kotiutumisesta siten, että myös
aitoa toteutunutta tietoa mahdollisista maksuviiveistä saadaan
saatavienkiertonopeuden laskemiseksi rikastamaan liikevaihtotietoja[2]
3. Kulupuoli on budjetoitu, siihen on otettu tietty yllätyskerroin mukaan ja
laadittuun budjettiin on sitouduttu yrityksen ylintä johtoa myöten.
Kassavirtabudjetin luoma turvallisuudentunne järkkyy kun yksikin näistä
ehdoista ei täyty. Toisin sanoen jos kaavasta poiketaan mistä tahansa syystä –
esimerkiksi odottamattomalla tavalla pitkittyneiden maksuaikojen johdosta –
kassavirtabudjetti muuttuu hetkessä ”näin se menee”- näkemyksestä ”näin
sen oli ajateltu menevän” -näkemykseksi. Poikkeama yhdessä kaavassa riittää,
joskaan yksi poikkeama ei välttämättä muuta koko budjettia kelvottomaksi.
Riippuu tietenkin ihan yrityksestä ja sen tavoista toimia, kuinka suuren
paineen operatiiviselle toiminnalle tuhannen, kymmenen tuhannen tai sadan
tuhannen euron puuttuminen aiheuttaa.
Budjetoitiinko me todellakin negari?
En ole ollut riittävästi (lue: lainkaan) esimerkiksi pörssiyhtiöiden
talousosastoilla voidakseni sanoa varmuudella asiaan johtaneita syitä, mutta
on helppo kuvitella negatiivisen tulosvaroituksen olevan luontainen johdanto
siihen, että jokin kaavassa hajosi.
Ei välttämättä peruuttamattomasti tai muutenkaan niin, että asiasta tarvitsisi
olla rikastavamman tiedon[3] valossa kovasti huolissaan, mutta kuitenkin niin,
että tiedonantovelvollisuus täyttyy.
Pidetään mielessä, että kirjanpidon antama tieto taloudesta – tarvitsee sitä
sitten julkisesti ilmoittaa tai ei – on hetken otos. Toisella hetkellä otos voi
näyttää melko erilaiselta.
Miten budjetoidaan se, mikä tiedetään, mutta mitä ei nähdä?
Niin historia kuin tulevaisuuskin – koko elämä, jos syvällisiksi halutaan ruveta
– on kokoelma hetken otoksia. Emme voi vaikuttaa etukäteen kaikkiin hetken
otoksiin, mutta suureen osaan voimme ja yrityksen talouden näkökulmasta
taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin voidaan vaikuttaa paljonkin etukäteen.
Huomaa, että kyse on nimenomaan sitoumuksista, ei velasta.
Sitoumuksia, ei varsinaista velkaa
Nyt joku voi ihmetellä mitä taseen ulkopuolisia sitoumuksia yhtiöllä voisi olla.
Kaikki ulkopuolinen pääoma ja velathan ilmenevät taseesta.
Lyhyt vastaus: vaikka mitä ja vaikka kuinka suuria.
Kaveriksi seuraa hieman pidempi ja perustellumpi vastaus, jossa käytän
esimerkkinä Aalto-yliopiston rahoituksen professorin, Vesa Puttosen keynotepuhetta
keväältä 2019[4].
Vesa kertoo pähkinänkuoressa valtiontaloudesta ja sen taseen ulkopuolisista
sitoumuksista, tässä tapauksessa eläkemaksuista. Vesan mukaan
suomalaisten eläkevarallisuus on luokkaa 200mrd euroa, joka on
ns.jemmassa.
Vastaavasti luvatut eläkkeet ovat luokkaa 700mrd euroa, eli aika paljon
enemmän kuin jemmattu fyffe.
Hätä ei ole vielä tämän näköinen, koska kukaan ei ole ns.ovella kärkkymässä
kumpaakaan noista summista kokonaisuudessaan maksuun per seuraava
pankkipäivä. Kyse on lopulta periaatetason linjanvedosta, joka näyttäytyy
valtiontaloudessa taseen ulkopuolisena sitoumuksena.
Vesan mukaan on lähdetty siitä, että me olemme luoneet eläkejärjestelmän,
joka toimii tietyllä tavalla, jonne kerääntyy tietyin edellytyksin kassaan
maksuja ja vastaavasti toisin edellytyksin kassasta maksuja. Rahavirta on koko
ajan kahdensuuntainen.
On siis lähdetty siitä linjanvedosta liikkeelle, että kun eläkejärjestelmä on
kerran luotu, sen on tarkoitus hyödyttää toistaiseksi määräämättömällä
aikahorisontilla sen piiriin kuuluvia kansalaisia. Toisin sanoen 30 tai 50 vuoden
päästä eläkkeelle jäävät alkavat nostaa eläkejärjestelmästä varoja siinä missä
tänään eläkkeelle jäävätkin.
On olemassa lupaus maksuista.
Ja on jokaisen eläkejärjestelmän kassaan maksuvuorossa olevan asia
huolehtia siitä, että ainakin omalla kohdalla tilit jotenkuten täsmäisivät siinä
kohtaa kun vuoro vaihtuu kassasta saantipuolelle.
Millaisen sitoumuksen tänään tehtävä sopimus muodostaa
tulevaisuudessa?
Tämän yhteys yhtiön talouteen?
Yksinkertaista.
Yhtiö tekee jatkuvasti erilaisia sopimuksia ja erilaisia linjanvetoja. Tällaisia
voivat olla vaikkapa arkisina esimerkkeinä palkkio- ja bonusmallit. Yhtiö
saattaa myös olla positioinut itsensä esimerkiksi ylemmän keskiluokan
palveluntarjoajaksi, jolloin on luonnollista, että asioiden täytyy vedota siihen
kohderyhmään, joka johtaa siihen, että asioiden täytyy näyttää tietynlaiselta.
Ja tietynlaiselta näyttäminen maksaa vuodessa enemmän kuin jonkin
toisenlaiselta näyttäminen.
Molemmissa linjanvedoissa – niin palkkiomalleissa kuin brändiä rakentavissa
päätöksissä – on tärkeää ymmärtää, että usein on jatkettava valitulla linjalla,
jotta pidemmän aikavälin visio saavutettaisiin.
Ihmisluonnolle on tulonhankkimisasioissa tyypillistä ”pitäytyä vastauksessa”
eli lähteä siitä, että tällä mennään ja ainakaan alaspäin tässä ei oikein
mielellään jousteta. Täysin ymmärrettävää.
Samoin on tyypillistä, että jos ihminen opetetaan johonkin käytäntöön, hän
olettaa sen olevan muuttumaton eikä ole välttämättä kiinnostunut siitä,
muuttuivatko käytännön ylläpitämisen kustannukset. Jos
brändinrakennukseen on esimerkiksi kuulunut vuosittaiset, näyttävät juhlat
Katajanokalla, on syytä ottaa huomioon, että sidosryhmät tekevät
johtopäätöksiä, mikäli juhlat ovatkin Hervannassa.
Erilaisilla ihmisillä on luonnollisesti erilaisia suunnitelmia, tarpeita,
näkemyksiä, odotuksia ja ennen kaikkea realiteetteja.
Tänään palkattu 21- vuotias voi hyvin olla yhtiön seuraava toimitusjohtaja
parin vuosikymmenen päästä, joskin tilastollisesti todennäköistä se ei kenties
ole. Kyseinen henkilö luultavasti sijoittuu vielä johonkin toiseenkin yhtiöön
työuransa aikana.
Vastaavasti tänään palkattu 45-vuotias saattaa hyvinkin ajatella saaneensa
työpaikan, jonka kanssa on mahdollista elää ja kehittyä siihen asti, kunnes se
eläkejärjestelmä muuttuu pääasialliseksi tulonlähteeksi.
Kummallekin maksetaan palkkaa ja jos lähdetään siitä, että niin tehdään
toistaiseksi, sitten niin myös tehdään toistaiseksi.
Osapuolten välille syntyi sitoumus, joka saattaa vaikuttaa kummankin
taseeseen vielä vuosikymmenenkin päästä vaikka arjen johtaminen voi
keskittyä ensi kuukauteen.
Pysyvyyttä kristallipalloon katsomisen sijaan
Luonnollisesti mitä pidemmäksi aikaväli muuttuu, sitä enemmän eri tekijöiden
muutosmahdollisuuksia janalle alkaa mahtua.
Esimerkiksi isoon kuvaan vaikuttava lainsäädäntö ja sen mahdolliset
muutokset ovat jotain, jota kovinkaan juridiikan ammattilainen ei voi
ennustaa edes viiden vuoden päähän.
Toisaalta taas, on perusteltua ajatella, että mitä isomman mittaluokan
muutoksista olisi kyse, sen varovaisempia myös lainsäätäjät olisivat niihin
kajoamaan, koska kerrannaisvaikutuksia ei otettaisi kentällä tervetulleina
vastaan.
Kiteytetysti; taseen ulkopuoliset sitoumukset huomioimalla saat lisää
näkemystä talousjohtamiseen myös hyvin pitkän aikavälin näkökulmasta,
koska johdat vähintäänkin ihmisten mielikuvia.
Ja kuten kaikki tiedämme, mielikuvat johtavat meitä ihmisiä.
Kirjoittaja on Uhma Oy:n talousjohtaja.
Kirjoitus on alunperin julkaistu Uhma Oy:n blogissa 18.1.2021
[1] Perusteluja on aina erilaisia ja ainoastaan aika kertoo mikä perustelu oli lopulta varteenotettava. Perustellulla
tarkoitan tässä yhteydessä ”from my stetson” -tilanteesta pykälän kestävämmin perusteltua arviota
[2] Kokemukseksi voidaan laskea tässä yhteydessä saatavilla olevat tiedot myös toimialalle (esim.koulutus tai
autokorjaamo) ja/tai asiakaskunnalle (esim.B2B/B2C) tyypilliset saatavienkiertoajat. Mikäli on vaikea muodostaa
keskiarvoa, voi aina käyttää tarkoituksellisen pitkää saatavankiertoaikaa tuodakseen kassavirtabudjettia lähemmäksi
mahdollisia huonoja skenaarioita.
[3] Rikastavaa tietoa voi olla vaikkapa toimialalle tyypillinen syklisyys; tulosvaroitus on pakko antaa vaikka tiedettäisiin,
että tilanne on aivan toinen kuukauden päästä.
[4] https://www.youtube.com/watch?v=YDqdHqI4IL8